4K /UHD -mitä pitäisi tietää?
Puhe 4K/UHD:n ympärillä on lisääntynyt viime aikoina. Erityisesti TV-valmistajat ennustavat, että tänä vuonna korkeamman resoluution näytöt lyövät itsensä läpi. Oli miten oli, niin kuluttajat ja valmistajat käyttävät termejä 4K ja UHD, kuin ne olisivat sama asia.
UHD on termi, jota on käytetty kulutuselektroniikassa uudesta näyttötekniikasta. UHD:n kuvakoko on 3840 x 2160 pikseliä, eli 4 kertaa enemmän kuin HD-kuvassa (1920 x 1080).
4K on termi, jota on käytetty ammattielektroniikassa uudesta korkeamman resoluution näyttötekniikasta. 4K:n kuvakoko on 4096 x 2160 pikseliä. Tämä on yli 4 kertaa HD -kuvan tarkkuus. Useimmissa tapauksissa pieni ero horisontaaliresoluutiossa ei haittaa, mutta mitä jos UHD-näyttö pystyy näyttämään 4K-kuvaa vain poistamalla ”ylimääräiset” pikselit tai skaalaamalla kuvan uudestaan? Kumpikaan näistä tavoista ei ole toivottava parhaan mahdollisen kuvan aikaansaamiseksi. Parhaan mahdollisen kuvan aikaansaamiseksi tarvitaan 4K- näyttö.
Vain muutos on pysyvää. Japanilainen NHK on ilmoittanut lähettävänsä vuoden 2020 Olympialaiset vielä edellisiä tarkemmalla 8K -tekniikalla!
Näyttöjen koon kasvaessa on tarve vielä tarkempaan näyttöresoluutioon kasvanut. Onko näin kuluttajien piirissä – jää nähtäväksi. Näyttötarkkuuden jatkuva kasvattaminen on mahdollista, mutta ihmissilmän tarkkuuden parantaminen ei ole!
Mikäli television kuvan katsomista kuvataan etäisyytenä ihmissilmän ja tv:n kuvaruudun välillä, olisi 4K -kuvan optimaalinen katseluetäisyys noin kolme kertaa kuvaruudun korkeus. Näin esimerkiksi 65-tuumaisen tv:n optimaalinen katseluetäisyys olisi 2,4 metriä. Tältä etäisyydeltä ihmissilmä pystyy erottamaan parhaiten 4K -kuvassa näkyvät yksityiskohdat.
Mikäli kuvan resoluutiota kasvatettaisiin 8K -tasolle, niin optimaalinen katseluetäisyys olisi puolet tästä, eli noin 1,2 metriä!
Eli mitä suurempi on näytön resoluutio, niin sitä lähempää näyttöä tulisi katsoa, jotta silmä havaitsisi kuvan kaikki yksityiskohdat.
HDR (High Dynamic Range). Resoluution kasvattaminen ei ole ainoa keino kuvan parantamiseen. Toinen keino käyttää hyväkseen kuvan valoisuuden ja värien muutoksia, jotka silmä pystyy aistimaan erittäin herkästi.
SDR (Standard Dynamic Range) on standardi, joka otettiin käyttöön kuvaputkiaikana, jotta kuvanlaadulle saatiin aikaan tietyt vakiot.
HDR käyttää laajempaa valoisuus- ja väriavaruutta kuin SDR parantaakseen kuvaa, resoluutiota kasvattamatta. HDR -kuvassa jokainen olemassa oleva pikseli on laadukkaampi.
HDR:n käyttöönotto ei ole aivan ongelmatonta koska HDR-järjestelmä on vielä toistaiseksi ilman maailmanlaajuista standardia. Näin HDR:n käyttö kaikissa laitteissa ei ole vielä mahdollista.
